Yritettyäni ensin noin kaksi viikkoa väsätä postausta pienissä erissä tän maailman huonoimman internetyhteyden kanssa huomasin, että asiat on muuttuneet siinä ajassa niin paljon, että parempi aloittaa suoraan uudella postauksella.
Viime postauksen jälkeen oon elellyt aikalailla tavallista (melkosen tylsää) arkea ja kamppaillut brasilialaisen terveydenhuollon kanssa (toivokaa, ettette koskaan joudu tekemisiin sen kanssa, mulla ainaki meinas loppua kärsivällisyys ihan totaalisesti). Uskaltauduin yhtenä päivänä jopa ulkoilmaan yksinäni kamerani kanssa. Käväisin Emporio Canela- nimisessä kahvila/ravintolassa, joka toimii myös kirjakauppana. Ihan maailman sympaattisin paikka, ja varmasti mun tän hetken lempimesta täällä Canelassa. Sorruin myös ostamaan suklaata Caracol Chocolates- nimisestä suklaakaupasta. Täällä on tollasia pieniä suklaakauppoja joka paikassa, koska Gramado on ilmeisesti joku Brasilian suklaamekka, ja levittäytynyt suklaineen myös tänne Canelan puolelle. En valita.
Emporio Canela
Caracol Chocolates
Tällä viikolla täällä Rio Grande do Sulissa on vietetty sellasta gaúcho-juhlaviikkoa ymmärtääkseni sen muistoksi, että kauan kauan sitten Rio Grande do Sul ois halunnu erottautua Brasiliasta omaksi valtiokseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Täällä Canelassa se on näkynyt mm. siten, että koulussa about kaikilla oppitunneilla ollaan vaan menty joko katsomaan tanssiesityksiä tai tanssimaan itse jotain näiden perintisiä tansseja (ja kaikki oikeeesti osaa tanssia niitä mikä hämmentää mua suuresti), jotku on tullu kouluun gaúchojen (eli tän osavaltion) perinteisissä vaatteissa ja joka paikassa kaikki litkii chimarrãoa (toivon et kirjotin sen oikein), eli sellasta vähän teen kaltasta vihreetä juomaa, joka mun mielestä maistuu tosi kummalliselta.
Tässä näette suuremman version sellasesta chimarrão-kupista. Sitä siis juodaan aina tollasesta mukista pillillä. Yritän jossain vaiheessa napata kuvan ihan aidosta tavarasta myös :)
Mutta mun elossa täällä on tapahtumassa melkoisia muutoksia kuten otsikkokin jo kertoo: sunnuntaina muutan uuteen perheeseen isompaan kaupunkiin, Caxias do Suliin. Tähän ratkasuun päädyttiin, koska mun tänhetkinen perhe ei oo oikeestaan koskaan kotona, joten oon ollu suurimman osan ajasta täällä vaan yksinäni, ja kun he ei myöskään oikeen osannu auttaa mua hankkimaan mitään harrastuksia, niin katsottiin mun vanhempien kanssa paremmaksi, että pyydetään perheenvaihtoa.
Uusi perhe asuu siis Caxias do Sulissa, suunnilleen Helsingin kokoisessa kaupungissa n. 80 kilometrin päässä täältä. Mun uuteen perheeseen kuuluu mun ikäinen sisko, äiti ja koira. Ootan tosi paljon, että pääsen tapaamaan mun uuden perheen, sillä vaikka nää tässä nykyisessä perheessäkin on ollu mulle tosi kivoja aina sillon ku niitä nään, niin on oikeesti ollu tosi rankkaa yrittää pitää ittensä järjissään, kun ei oikein oo mitään järkevää tekemistä ja lääkärit kiels juoksemisenkin. Eli omalla tavallaan on tosi helpottavaa päästä pois tästä pikkukylästä ja saada tavallaan "fresh start" tälle koko jutulle. Siellä asuu myös muita AFS-vaihtareita, ja myös mun aluevalvoja asuu siellä, eli ehkä kaikki käytännön asiat AFS:n kanssa helpottuu myös jonkin verran. Tietty vähän harmittaa vaihtaa koulua, kun olin just alkanu tutustuu mun luokkalaisiin täällä, mut meen ilmeisesti samaan kouluun mun host-siskon kanssa, joten ehkä pääsen sitä kautta nopeemmin kiinni myös sosiaaliseen elämään sitten siellä, ehkä. Mutta kaiken kaikkiaan oon tosi iloinen ja helpottunut tästä muutoksesta.
Seuraavan postauksen kirjoitankin sitten Caxiasista!
